Ei mitään tekemistä politiikan kanssa-vai onko? Etätyön pienet riemut

25.02.2021

Asiat tuppaavat arkipäiväistymään, niin kuin jatkuva kipu ja epämukavuus. Siihen tottuu, siitä tulee osa elämää. Tein diplomityötäni 2018 alkupuolikkaan, tästä jäi seuralaiseksi krooninen kipu ahterissa. Kyllä. Ahterissa. En ollut tottunut istumaan yhtäjaksoisesti pitkiä aikoja, joten muutaman kuukauden kokopäiväinen koneen ääressä istuminen vaurioitti jotain pysyväisluonteisesti. Tämän jälkeen lyhyetkin istumiset ovat aikaan saaneet perälistossa räjähtävää kipua, Laski elämänlaatua aikalailla. 

Nyt se ilo ja etätyö. Istuin aamulla kolme tuntia putkeen kovalla keittiön tuolilla. Lopetin pitääkseni tauon ja singahdin ylös. Pysähdyin hämmentyneenä miettimään, että nyt on jotain tosi outoa. Kyllä. Tuolista nouseminen ei tuntunut missään. Ei penniäkään, mitä ihmettä? Palasin joulukuussa kuntoilemaan, koska painokäyrä alkoi olla niin huiman nouseva trendiltään, en nähnyt muuta vaihtoehtoa,  jotta säilytäisin työkykyni.  Ilmeisesti kasvanut lihaskunto on auttanut myös ahteriongelmiin. Kas kun tätä ei kukaan ehdottanut, vain sellasia hanki semne ja tämne tuoli, tee seisten, syö lääkkeitä ja juu nyt tiedän mitä tuseeraus tarkoittaa.

Kokonaistilanteeni on siis merkittävästi parantunut.

 Nyt jännittääkin takapakki kun kuntosalit todennäköisesti laitetaan kiinni. Kansanterveydellisesti kokonaistulos saattaa olla huonompi. Tartuntojen määrä kun ei ole ollut merkittävä harrastuksien piirissä.  Ei kun takaisin lihomaan sohvalle. Tämä oli se politiikkaosuus.

Toinen ilonaihe aamulta: bongasin kultaisen satulatuolin. Mieletön piristys työhön blingggg! Pähee kuin mikä!

(kuva lainattu kauneustori.fi)